delar av mitt liv enligt dessa rader och bilder.

elämän hetkiä näiden rivien ja kuvien mukaan.

fredag 30 oktober 2015

Kohteliaisuusallergia

Olen itsekin varmasti konflikträdd ja konfliktit jännittää. Mutta luulen, että pelkoni on lievempää kuin monella muulla.

Olen töissä huomannut, että moni ei pysty antamaan palautetta ilman kauniita sanoja, kiertelyjä ja kaarteluja, kehua ja huomautusta siitä, että "saatan toki olla väärässä mutta ajattelin kuitenkin näin". On varmasti raskasta olla henkilö jolle kritiikki on sama asia kuin konflikti. En itse ajattele näin, ja onhan sekin välillä raskasta, varsinkin jos antaa kritiikkiä henkilölle joka pitää kritiikkiä konfliktina. Yhtäkkiä toinen luulee, että olen vihainen tai minulla on jotain kyseistä henkilö vastaan. Hallååå - suoritus ja sinä olette kaksi eri asiaa. Ja kritiikkiä pitää pystyy antamaan ilman kiertelyjä ja kaarteluja ja kehua ja anteeksipyytelyä.
Se on mahdollista. Ilman että on ilkeä. 

Asiat on asioita, ihmiset on ihmisiä, usein asiat ja ihmiset eivät ole sama juttu. 

Olen välillä ehkä liian suora, mutta harvoin olen niin suora kuin voisin olla. En varmasti selviäisi tässä maassa jos päässäni ei olisi filtteriä. Luultavasti minulla ei olisy ystäviäkään, asuinmaasta riippumatta.

Eilen tämä mietitytti minua kun ärsyynnyin keskustelusta joululahjoihin. Olimme chatryhmässä jostain asioista eri mieltä ja mikäs siinä, se ei varmasti yllätä ketään. Turhaannun kuitenkin, kun kommentit aina pitää päättää jonkinlaiseen feel good-tunnelmaan. "Olen tätä ja tätä mieltä mutta tärkeintä on tottakai te ja me ja läheisyys ja carpe diem sydänemoji sydänemoji". SANO MITÄ OLET MIELTÄ. Ja keskustellaan siitä. Ja sitten lähetellään sydämemojeita. 

Olen vaikea ihminen kun en jaksa aina leperrellä. 

måndag 12 oktober 2015

Onko pakko...

...pakata?
...varata lentoja ja maksaa kauheasti lennoista?
...vaihtaa juoksuvaatteisiin ja mennä ulos?
...tyhjentää tiskikone?

Vastaus:
On, jos tahtoo uuden kodin, käymään Suomeen ja juosta. 
Viimeisen voi kyllä lykätä huomiseen. 

tisdag 29 september 2015

Ajatuksissa appelsiinit

Koko ajan.
Olen koukussa Brämhultsin appelsiinimehuun.
Uskon sen parantavan jokaisen kiukun, luovuuden puutteen, ärsytyksen, energiavajeen ja kaiken muun tylsän.
On ehkä vain yksi asia jota se ei paranna. Ahdistusta joka syntyy siitä kun luen rasistista (netti)keskustelua jossa mielipiteet ja faktat menevät sekaisin ja pelot ja ahdasmielisyys ohjaavat sormia näppäimistöllä.

Mutta jos jokin mehu pystyisi muuttamaan tämän keskustelun niin se olisi juuri appelsiinimehu.

onsdag 16 september 2015

Talon etsijän himmel och helvete

Noniin.
Olen taas löytänyt Sen oikean.
This is it, ajattelen.
Me kuulumme yhteen.

Olen ajatellut näin monta kertaa kevään ja kesän aikana. Ihastukset tulevat ja menevät. Ja tulevat taas. Joskus ihastuksen kohde on liian suosittu ja joku muu vie sen. Joskus petyn. Ilmoitus netissä ei vastaakkaan todellisuuta.

Talon etsiminen on ihanaa ja kauheaa.

Nyt olen (taas) löytänyt Sen oikean. Ja pitää odottaa viikko ennen kuin pääsen ensitreffeille. IIK.
Ensitreffeille, joka siis jaan kaikkien muiden mahdollisten ostajien kanssa.
Toivottavasti heillä ja tällä talolla ei klikkaa. Koska minä ja tämä talo olemme meant to be.
(Juu juu, olen sanonut noinkin monta kertaa mutta nyt todella tarkoitan sitä)

tisdag 8 september 2015

Tämä kysymys tuntuu helpommalta på svenska

Aikaisin ylös, aikaisin kotiin.
Päikkärit on maailman paras keksintö mutta päikkäreiltä on kamala herätä. Olen herätessäni aina niin pieni ja hauras kuin kananmunan kuori.

Tänään pohdin pieniä mutta suuria eroja. Aamulla luin, että Ruotsin miesten jalkapallomaajoukkue lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Itse asiassa he saivat siitä eilenä lehdistötilaisuudessa kysymyksiä, että miten ajattelivat huomioida pakolaiskysymyksen illan kotiottelussa. He vastasivat, että eivät vielä tienneet tarkalleen miten, mutta jotenkin. Ja tänään he olivat kasanneet kokoon 250 000 kruunua ja tehneet aiheesta videon.

Pari päivää sitten Oulun Kärpät julkaisi (oma-aloitteisesti?) Facebook-sivullaan videon jossa joukkueen kapteeni puhui yhteisöllisyydestä ja pakolaisten auttamisesta. Tähän monet kommentoivat että mitä hemmettiä, ei urheilijoiden kuulu ottaa poliittista kantaa. Toisaalta, monet ovat myös olleet iloisia Lasse Kukkosen sanoista ja seisovat kapteeninsa takana.

Aikaisemmin viikolla olen lukenut miten Bayern München ja Real Madrid auttavat pakolaisia. Saksalaisklubi aikoo muun muassa opettaa Saksaan saapuville pakolaislapsille jalkapalloa ja saksaa.

Olen pohtinut miksi se raivostutti joitain suomalaisia, että Oulun Kärppien kapteeni toivoo, että oululaiset yhdessä auttaisivat kukin omalla tavallaan kaupunkiin saapuvia pakolaisia. Ymmärrän, että asioista voi olla montaa mieltä, mutta miksi monet olettavat että urheilijat eivät seuraa uutisia ja heillä ei olisi ajatuksia tapahtumista maailmalla? Nostan käteni pystyyn sen merkiksi, etten tiedä onko samanlainen keskustelu herännyt esimerkiksi Saksassa. Ruotsissa en ole kuullut, että kukaan olisi tuohtunut ruotsalaisurheilijoiden aloitteista. Varmasti tuohtuneitakin on, mutta ei ehkä niin kovaäänisiä. Oli miten oli, täällä on paljon luonnollisempaa (yleistysvaroitus!!), että urheilijat puhuvat muustakin kuin menneistä ja tulevista otteluista tai kilpailuista.

Olen myös pohtinut, että saavatko suomalaiset urheilijat usein vastaavia kysymyksiä, mitä Ruotsin jalkapallomiehet saivat? "Tunnetko, että te haluaisitte huomioida pakolaisten tilanteen jollain tavalla?" Tämä kysymys tuli siis EM-karsintaottelua edeltävänä päivänä. Kysyvätkö toimittajat Suomessa urheilijoilta ja urheilujohtajilta heidän mielipiteitä maailman/Suomen tapahtumista?

Huomaan itse olevani ennakkoluulojeni vanki: en tiedä itse uskaltaisinko kysyä moista Suomessa Huuhkajien lehdistötilaisuudessa, yksi päivä ennen karsintaottelua. Varmaan jos pomo olisi käskenyt. Ruotsiksi kysymyksen esittäminen taas tuntuisi täysin luonnolliselta, vaikka ihan pelipäivänä.

Ylläripylläri, minulla on enemmän pohdintoja kuin vastauksia.

(Monet muutkin sanat ovat nykyisin helpompia ruotsiksi. Piti kääntää "skör" -> hauras.
Enkä koskaan hae kääntökonetta eli sanakirjaa <- sillä sanalla. Vaan googlaan "översätt".)

tisdag 9 september 2014

Orka mallorca

Ska vi ge det här ett nytt försök? Ja.

Yritän uudestaan. Ehkä tästä tulee vielä jotain.


söndag 2 mars 2014

Hemma

Ett drömjobb, en fin och mysig etta i en storstad, nära familjen, likaså vännerna.
Ändå ville jag därifrån.
Det finns ingen logik i det. Så är det ofta med känslor.. De frågar inte vad som är klokt, vad som är dumt.   

Jag var inte på fel ställe, men jag var där på fel villkor.
Det var inte på den sidan av havet som jag ville bygga min bo.
Jag känner att min bas finns redan här. Jag tror det. Jag kan ha fel, men det här känns rätt.

bilderna: 1-3 foto Antti Sihlman/edit Hanna Sihlman, 4 foto Emma Järlö/edit Hanna Sihlman, 5 foto/edit Hanna Sihlman

Unelmatyö, hieno, mukava ja omanoloinen yksiö suurkaupungissa, lähellä perhettä ja ystäviä.
Silti halusin pois.
Se ei ole loogista, mutta tunteet harvoin kysyvät, mikä on väärin tai oikein.

En ollut väärässä paikassa, mutta väärillä ehdoilla.
En halunnut rakentaa päämajaa sille puolelle merta.
Tuntuu siltä, että tukikohtani on jo täällä. Luulen niin. Ehkä olen väärässä, mutta tämä tuntuu oikealta. 

söndag 29 december 2013

Äventyr

Nu sitter jag på bussen från Lahtis till flygplatsen i Helsingfors. Kommer att resa i nästan två dygn, målet är Buenos Aires. Att resan tar så lång tid beror delvis på att jag är snål och glömsk: har länge vetat att vi flyger från Arlanda men bokade mitt flyg dit först för ett par veckor sen. Så det blev ett morgonflyg. Har i alla fall god marginal till flyget från Stockholm som går vid 17-tiden. Sen blir det en natt på Istanbuls flygplats och en resdag till och summa summarum: jag firar nyår i Sydamerika.

Istun bussissa matkalla Lahdesta Helsinki-Vantaan lentokentälle. Matkaa on edessä melkein kaksi vuorokautta ja päämääränä Buenos Aires. Osittain matkan pituus johtuu siitä, että olen pihi ja unohtelias: olen jo pitkään tiennyt, että lennämme Tukholmasta, mutta varasin oman lentoni sinne vasta pari viikkoa sitten, ja näin sain aikaisen herätyksen, vaikka lähtö Arlandan lentokentältä on vasta iltapäivällä viiden aikoihin. Siihen päälle yö Istanbulin lentokentällä ja toinen matkustuspäivä ja sitten juhlin uuttavuotta etelä-Amerikassa.

Morgonselfie på bussen. Yo Lahtis.